lauantai 30. huhtikuuta 2011

Pajua, metallia ja mosaiikkia!

Nyt on jo vappu, mutta entovanhojen vuosien tapaan ei yhtään huvita mitkään vappuriennot. Mies läks keikalle ja minä ihan kotona rellestän :) Tosiaankin rellestän, nyt jo unihiekka kutittaa silmiä. Mutta siihen asti yritän valvoa, että tulee keikalta.
Opistolla on ollut vaikka mitä, yhteenveto tahtoo vaan jäähä, kun ei muka ole aikaa. Pajutöitä tehtiin neljä päivää.

 Kaaospallon tekeminen oli mukavaa eikä tarvinnut mietiskellä niin tarkkaan, kuin korin punonnassa.
Alempana pallon aloitus.

Aloitettiin tuommoisella kranssipohjalla ja siitä puolikorilla kaaren kanssa. Aika haastavaa, että sai taipumaan pajut oikein ilman katkeamista. Isompaa työtä tehdessä varmasti sekä niskat että kädet rasittuvat. Saipa eräs opiskelija rakkojankin käsiin.



Valmis tekele. Oli siinä tipusia ja kindermunia pääsiäisenä :)

Kaaospallon luuranko ja aloitus.
Lisäsin siihen korallikanukkaa, organzanauhaa sekä puuhelmiä. Ja valmiina kattoon roikkumaan (aloituskuva)



Toiset tekivät mahtavia pajupystejä. Itseä ei oikein tuommonen kiinnostanut, vaikka upeitahan nuo ovat. Pihapiirissä ei vaan ole käyttöä, kun itellä on aika omaperänen pihapiiri :) Tai siis käyttöä kyllä olisi, mutta kukkaset ovat kattiloissa sun muissa kipposissa ja muille onkin sitten valmiit penkit.

Metallipunontaa oli vaan yksi päivä, vaikka olisin jatkanut viikon putkeen. Tuosta piti tulla tuikkukippo, vaan minä, kun olen vastarannan kiiski, niin tein tuommosen tanssijan.

Kotona jatkoin ja tein pelikaanin pääsiäistipuksi.

Mosaiikkitöitä oli viime viikko. Jotakin taulunpoikasta ensitöikseni väkersin. Lopputulos on vielä arvaamaton.

Extremeliimilua palasista. Tämäkin on vielä arvoitus. Kukkaruukku siitä joka tapauksessa tulee. Aika vaikeaa oli saaha isommat palaset pysymään tuon muotosessa alustassa. Kiviäkin piti pitää muutamia minuutteja paikallaan, että jämähtivät liimaan.

Pikkupöydän puukannen uudistin.

Lopullinen tulos. Lasinpalaset jäivät liian valjuiksi sekä liima näkyi sieltä alta ihmeellisesti, joten eilen 
illalla päätin maalata punaiseksi. Vielä lakkauksen ajattelin tehdä.


 Loppulaastia ei hennonut roskiin heittää, vaan tein siitä enkelit muotilla ja maalasin valkoisiksi.


Tässäpä tämän illan anti. Munkkia ei leivottu eikä simaa tehty. Vappu tuli silti :)

Iloista vappua itekullekkin♪♫•*¨*•.¸¸¸¸.•*¨*•*✿✿

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Noidan juhlat!


 Arkistojen aarteista löytyi tämän viikon pääsiäisaskartelussa tehdylle noidalle sopiva runo. Muutamia säkeitä piti lisätä kissalle.


 
Kaislikossa suhisee
kyöpelinvuoren juurella
joku siellä puhisee
ja äänellä pelottavan suurella.
Mörrimöykyt ja keijut ja tontut
ovat saapuneet ihmettä katsomaan
maassa isot montut
panee kulmat kurtistumaan.

- Riusk, räysk, viuuh, rysk: kaislikko heiluu
mutaa lentää, kaislat katkee
metsän väki kummissaan, kurkussa luu
käpälät valmiina: Kohta ratkee!
Yhtäkkiä hiljenee ja ryske pysähtyy
pilvet alhaalla matelee.
- Gorongonstikarbarentotyy
jyrähtää ja vettä satelee.

Noidan taikavoimat iski jälleen
loitsu ilmoille kajahti.
Löysi vastauksen etsimälleen
salama taikayrtin juuret leikkas kahti.
Vauhdilla kirmaisi huipulle luuta
padassa jo vesi höyrysi
ikkunasta vilkaisi täysikuuta
kaameessa tohinassa äänellään möyrysi.

Kohta jo mökin täytti savu
sankka ja imelän tuoksuinen
sekottui hajuun multa ja havu
sivutuoksu hempeän ruusuinen.
-Jos ei tällä jo kuulu suloinen ääni
joku ihana nainen, vaikka bili holidei
kaikki on tehty, annan pantiksi pääni
kohta laulelen jazzia zipiduwei.

On kutsuttu vieraat kaukaisen maan
menninkäiset, myyrät ja muut
kaunista konserttoa kuuntelemaan
hempeellä laululla tukin suut.
Asuna punaista samettia, helmassa pitsiä tummaa
hiukset  vapaina niin mustina kiiltää
täysikuukin katsoo ja miettii mitä kummaa
se noita touhuaa, ihan sielua viiltää.


Alkusävelet kajahtaa lujaa
vierasväki henkeänsä pidättää
kamerat käy, noita värisee jännityksen kujaa
sävelet voimalla ilmoille kiidättää.
- KRÄÄÄÄH  KRÖÖÖH KÖH !
- KRÖÖH ysk..S..£$€£*ANA..P¤%&*LE….öhhh…
Vieno hymy yleisöön,
joka rauhattomana paikoillaan liikkuu
heittää kapellimestarille: Uudestaan silpuplee mösjöö
ja unelmissaan jo jazzin sävelissä kiikkuu.
-KRÖHHHGGYRR..ääh..eiku..tsyrhhhgz
-KJÄÄH  KÄKKÄKÄKKÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄH
Ei ääntäkään.

???

Täysi hiljaisuus peittää vuoren
juhlaväki äkkiä hajaantuu
Noita kurkkuaan köhii, kiroaa yrtin tuoreen
pimeään komeroon raahautuu.
Oven raosta näkee telkkariruudun
kympin uutiset meneillä parhaillaan
miettii, tulispa jotakin piristävää tai puudun
ja häpeän maan alle manalaan.

Pian kuuluu liiankin tuttu möly
korvia ja päätä hajottaa
koko maailmaa riepottava julkisuuspöly
kymppiuutisten kevennyksenä kajahtaa:
”Pääsiäisen kunniaksi käväisimme Kyöpelinvuorella
ja totesimme, että noidat eivät osaa laulaa.
Ei äänellä vanhalla, eikä nuorella
kähisevät vain täyttä kaulaa.
Kissallakin silmät kummat
ja käpälät solmussa ihan"


Uutisia myös katsoivat naapurin hummat
 hirnuivat noidalle ikuisen vihan.

-No niin nyt meni ääni ja kohta menee kai kuvakin-

Iloista pääsiäistä•.¸¸.•´¯`•.♥.•´¯`•.¸¸.•.✿  Olkaa ulkona ja nauttikaa keväästä :)




perjantai 15. huhtikuuta 2011

Ihan toisenlainen lenkki nro 2

Arkistojen aarteita lokakuulta 2010!

Lähin päivällä lenkille ja aattelin, että kierrän OIKEIN pitkän lenkin kannonkosken oravanniemeen ja sieltä rantoja pitkin puhistamolle ja edelleen maakuntauraa pitkin maantielle ...Pääsin kirjaston nurkalta oravanniemen tielle(oliskohan puol kilsaa meiltä), josta silmäni bongasivat romukasan metikön keskeltä. Eikun viivana ihmettelemään ihanaa näkyä. Aikani kiertelin ja kaartelin ja taisin päästellä jopa ääneen jonkinlaisia ihastuneita huudahduksia.
Ruosteista paksua ketjua vaikka kuinka paljon, mopon ratas, puhkiruosteisia peltipurkkeja, kiukaan nokisia luukkuja, rautalankaa varmaan 100 metriä ynnämuuta koristeellista mm takaneduskipinäsuoja..tietenkin nokinen ja ruosteessa.
Siihen sitten tuli talon isäntä traktorilla ja minä viivana kysymään, että minne tuo romukasa  on menossa!

- Kaatopaikalle aattelin, isäntä hieroi päätään.
- Minä voisin  ottaa osan, jos ei haittaa?
- No mitä sinä romulla?
- No enskiks pesen ja taiteilen jottae.
- Jaa, voiko niistä muka taiteilla, onko se joku nykyajan vitsaus?
- Kaikkihan pittää kierrättää, eikös se oo nykyaikaa!
- Mulla olis tuolla autotallissa vaikka mitä romua, lähe kahtomaan.
 Syvän väpättäen ku pienellä koiranpennulla seurasin isännän harppomista.
- Tuolla olis vanhaa ruosteista ketjua enemmänki.

Mulla varmaan silmät levisivät lautasiks ensin ihastuksesta, mutta sitten kauhusta, ku aattelin, että minun pittää ne kaikki roudata  itelleni.
Loppujenlopuksi sain nostettua kaikkein ohusempaa ketjua jumalattomasta kasasta, varmaan jotakin traktorin telaketjuja suurin osa.  Kovasti kiitellen poistuin ja lupasin tulla kohta takaisin auton kanssa.

- Onko sulla ihan kaikki kotona, isäntä huuteli perääni??
- Raahaten kolinalla ja kilinällä painavaa ketjua perässäni ei ois tarvinnut varmaan ees vastata, mutta varulta huusin takaisin.
- Muutama ruuvvi taitaa olla ruostunut!

Jätin sen ketjun sinne muun romun kanssa oottamaan, vaikka Halloween olikin tulossa, en silti uskaltanut kettingin kanssa päivännäöllä kuleksia, sentään koululaisia vielä liikenteessä.
Kiukaan luukun kuiteskin otin varulta mukaan, ettei sitä kukaan veisi....voihan niitä olla joitakin muitakin samanlaisia romuhulluja moalimassa ja jopa meijän kylällä...

Palasin takaisin autolla ja niin sitä taas peräkontti täynnä "aarteita" löyty tältäkin reissulta.
Ja raitista ilmaa sekä kuntoa tuli riittävästi, kun tunnin verran siellä metässä siirtelin painavia tavaroita kiukaasta ruohonleikkuriin ja kaikkea siltä väliltä. Jouduin tosissani tekemään voimaliikkeitä, että sain siirrettyä pikkutavaroiden tieltä joitakin monikymmenkiloisia rautamöhkäleitä, joille en tiennyt ees nimeä..mitä lie maatalousastioita ja konneita.

Että lenkki loppui lyhyeen, mutta kyllä se kuntoilusta kävi silti!


Kuviakin on kunhan löydän!

Mukavaa viikonloppua♥.•´¯`•.¸¸.•.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ihan toisenlainen lenkki!

 Arkistojen aarteita toukokuulta 2009!

Aattelin käydä tässä iltamassa pikasella lenkillä, mutta kilometrin jälkeen aattelinkin vähän oikaista maantielle metsäautotietä pitkin. Jouduin pellolle, joka oli juuri kynnetty. No, pellonpientareita pitkin pääsin lähemmäs tietä, mutta eessä olikin semmonen oja, että päätinkin mennä pientareita pitkin toiseen suuntaan. Tulisin minä johonkin toiselle tielle. Pelto loppui ja alkoi melkonen rytteikkö pienen ojan jälkeen. Takasinhan en enää lähe, päätin ja niin raivasin tietä eteenpäin.

Ojia oli enemmän, ku kapakoita hesassa ja yhen ojan yli, kun hyppäsin naamaani tarttui hämähäkin seitti. Juoksin ja huusin, ku alienin jahtaamana pitkin kuivuneita rytteikköjä ja puskia riipien kynsillä seittiä naamastani, kunnes tulin hakkuualueelle. Selvittelin vinkuvaa hengitystäni kunnes sain jumalattoman aivastus-sekä yskänkohtauksen. Kusikin tuli siinä rytäkässä housuun. Optimistisena ihmisenä huokasin, hyvä ettei paska. Ei sattunna paperia mukkaa eikä puhtaita housuja. Tällä tuulella kusiset housut kuivuisivat äkkiä.
Oli pakko saaha hengitys tasaiseksi, koska en tollo ollut tajunnut pikkulenkille ottaa piippua taskuun.

Istuskelin kannon nokassa vinkumassa kymmenisen minuuttia ja pälyilin ympärilleni. Silmiin osui mahtavia kantoja ja oisin ottanut mukaan mutten jaksanut kantaa. No sitten löysin semmosen, jota jaksoin nostaa. Viiskymmentä metriä eteenpäin hyvää tasasta maastoa ja sitten jumalaton veto-oja. Aikani mittailin ja etin kapeaa ylityskohtaa. Heitin kannon ojan yli ja sain kuin sainkin sen toiselle puolelle.
Ite otin vauhtia ja ponkasin, vaan maaperä olikin sateen ja roudan pehmentämää liejua, eikä jalkovälini venynyt tarpeeksi pitkälle, niin vajosin nilkkoja myöten savikuravelliin. Toinen lenkkari jäi vielä kiinni ja jouduin kepillä kaivamaan sen sieltä. Manaten kaikki kirosanat ilmoille tyhjensin kengän liejusta ja työnsin inhoten jalkaani.

Kannon kanssa jatkoin vaivalloista matkaa hampaat irvessä, nyt kynnöspeltoa pitkin. Kuravelliset lenkkarit keräsivät mukavasti multaa ympärille ja askel kävi painavammaksi. Mutta periksi ei anneta. Viimein näkyi jo tie ja taloja ja paikansin, missä olin. Pieni toivonkipinä syttyi rintaani, mutta samalla jysähti pelko ja häpeä. Miten pääsisin kottii asti kenenkää näkemättä.

Ajatukset lopahtivat, kun eessä oli vieläkin isompi veto-oja. Nyt piti ottaa kaikki erämiestaitonsa esille, että pääsisi kunnialla yli ilman uintia. Mittailin taas pitkin ojan reunoja, toisella puolella maa ainakin näytti kuivalta ja siinä olisi jopa mahollisuus pysyä. Otin vauhtia ja viskasin kannon. Kehuin ihteäni ääneen, mutta liian aikasi, sillä se alkoi pyörimään törmää alaspäin ja molskahti keskelle ojaa. Sain vieläpä kaikki kuraveet naamalleni, kun en tajunnut jännitykseltäni perääntyä.
Enimpiä rapoja laseistani pyyhkien päätin ottaa kunnon vauhit ja hypätä tuntemattomaan.
Pääsinhän minä toiselle puolelle. Housujen saumasta kuului KRÄTS ja selästä NAKS .Vieläpä samalla hetkellä kuiva hepponen maa alkoi murentua jalkojen alta ja hädissäni tarrasin käsillä puiden juurakkoon, joka olikin hepposta sammalta ynnämuuta hättöä. Päästin suosiolla irti, sillä tapahtumien kulkua ei enää voinut estää. Kourat täynnä aluskasvillisuutta molskahin kuravesiojaan perse eeltä. Kusi housuissa ei enää tuntunut missään. Ilmoille päästin semmosen manausloitsun, että säikähin itekki.

Optimistisena ajattelin, että olimmehan kannon kanssa sentään vielä yhtä. Änkesin ylös sen kanssa, väänsin enimmät veet vaatteistani ja kapusin tielle. Selkä oli näköjään naksahtanut takaisin, mutta housujen sivusauma repsotti ikävästi. Pälyilin ympärilleni pelokkaasti hirnahdellen, ku mikäki mielisairaalasta karannut hevonen. Olin juna-asemalla ja puikkelehtien puupinojen takaa pääsin metän suojia pitkin omalle takapihan hiekkatielle.

Ihmeekseni huomasin, etten ees ollut käyttänyt tietä vaan tullut sen pätkän Niskasen Antin peltoa pitkin takapihalle.

Siinä sitä oli extremeä kerrakseen xD

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Koulu,Kädentaitomessu ja Koti!

Tuli käytyä "ihmisten" ilmoilla pitkästä aikaa, eli Jyväskylän Paviljongissa Kädentaitajien sekä Antiikin messuilla ja näytteilleasettajia oli ihan liian paljon. Meikän pää sekos jokaisen askartelupuodin kohalla. Puhumattakaan niistä vanhoista kattiloista antiikin puolella. Onneks oli tyttö mukana pidättelemässä ja laittamassa ruotuun. "No niin äiti, riittää jo, eiköhän sulla niitä vanhoja kattiloita oo jo ihan tarpeeks" :)


Koulussa kokeiltiin pitsihuovutusta. Ensin leivotaan patukoita, sitten tökitään neulalla liitoskohdat ja sitten vesi-saippuahuovutusta. Lopputulos oli epämääräinen viritelmä.

  Isoäidin neliöitä virkattiin sitten pari päivää. Mulle se oli aika uudestisyntyminen, koska viime virkkauskerrasta oli aikaa noin 30 vuotta. Kummasti vaan muistui mieleen. Vähänkuin pyörälläajo :) Sitä ei voi unohtaa :D

Vapaalankahuovutuksella tein sydämen.
Siimaan pujotettuja helmiä.

Jojo 


Löysin vanhan kirjeen edesmenneen äitini tavaroista. Hienoa vanhaa tekstiä.

Vielä yksi piikkilankaväännös "Sininen Uni"

Mukavaa viikonloppua.•´¯`•.¸¸.•.*✿✿

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Rakkautta ja piikkilankaa!

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Viime viikko olikin yhtä askartelua. Koulussa alotettiin ompelujakso ja kotona piikkilankavääntelyä ja puutöitä. Tilkkutyönä tein tv-tuoliin istuinsuojan. Aluksi vaikutti helpolta, mutta tikkaukseen asti tullessa hiki nousi pintaan. Tosin ennen sitäkin oli tuskailua ensikertalaiselta palojen  sovittelussa ja ompelussa. Mutta työ tuli neljässä päivässä valmiiksi ja viimeisenä päivänä tein vielä extratyön...kaukosäätimille oman taskun. Siitä ei ole kuvaa.

Tv-istuinsuojan suunnitteluvaihe
Valmis tekele.Välissä vanua. Ei ole tuoliin vielä ehtinyt, kun ei henno laittaa likaantumaan :)

Piikkilankasydämiä on tullut väännettyä sormet verillä.




Pari pyöreää piikkilankakranssia





Risukranssi

Love <3


 
 

Oliiviöljypulloon tehty enkeli

Kotikylttejä



                 Keväisiä päiviä itsekullekkin.´¯`•.¸¸.•✿*