Täysikuu se taas valvottaa. Koko illan olen tehnyt koemuotoisia askarteluja huovutuksesta, niistä myöhemmin lisää. Yritin nukkuakkin, vaan eihän se uni tullut silmään.
Tänään pieni tyttöni täyttää jo 20 vuotta ja mieli on aika haikea, mutta tietysti myös iloinen. Onnea muruselleni <3 Lasten vanhetessa sitä tajuaa oman ikänsä ja sen, miten äkkiä aika on mennyt. Tuntui, kuin vasta olisivat olleet tuossa jaloissa pyörimässä. Ensi kuussa poikakin täyttää jo 25 ja perheen pienimmäinen, mummun piipero 4 vuotta.
Tämän runon oon kirjoittanut viisi vuotta sitten, nyt se sopii hyvin omiin tuntemuksiin.Kuvan kengät ovat lasten omia, joita oon säilyttänyt koristeena ja tuo ikivanha ihana matkalaukku on miehen isän perintöä.
LAPSENKENGÄT
Liian lyhyt lasten leikkiaika,
poissa pienten puurosuiden peuhaus.
Koulunkäynnin kapinointi,
teini-ikäisten tukkanuotta.
Pois purjehtivat pienet pallerosi,
matkaavat maailman mantereille,
leveämpileipäisille laitumille,
tulevaisuuden tupahan.
Lentävät lintusten lailla
omaa onneaan onkimaan,
elämän eineksiä etsimään,
muun maan mustikoita maistamaan.
Kopisuttavat kotipihan kurat kengistään,
pihapiirin pölyt polvistaan.
Laittavat lelut laatikkoon,
lapsuuden lukittuun lipastoon.
Jää jälkeen jäähyväisten jättö, joutenolo,
sydämeen sattuva suru
kaipauksen kipeät kyyneleet,
huolesta harmaat hiukset.
Alinomaa ajattelet ainokaisiasi,
puuhaat pakettia postiin.
Hiivit huoneesta huoneeseen,
istut, ikävöit, itket.
Unohtuu uhitteleva uhma,
murrosiän murjotus.
Taivaanisältä toivot tenavillesi terveyttä,
lähetät Luojalle lentopostia:
”Pidä pienokaisteni puolta”.
Heidän huoneissaan haikea hiljaisuus,
täyttämätön tyhjyys.
Lattialla lapsenkengät
unohtunut unilelu.
Päiväkirjan pilvilinnat.
Nyt kömmin yläkertaan kuuman kaakaon ja villasukkien kera, luen muutamia TAITO-lehtiä ja yritän unta paremmalla menestyksellä :D
Ruusuisia unia kaikille -----<---<---@
Ruusuisia unia kaikille -----<---<---@
