perjantai 18. helmikuuta 2011

Kudontaa!

Opistolla viikoilla 3. ja 5. oli kudontaa. Vauhti oli hurja, koska oppilaita oli liian monta ja opettajia vain yksi. Kudoimme kahdessa kohteessa ja opettajaparka joutui hyppäämään kahen rakennuksen väliä. Onneksi meidän porukassa oli oppilas, joka oli ennenkin kutonut ja pystyi auttamaan jotenkin. Mutta loppupeleissä kudontaa olisi saanut olla enemmän, koska itelleni ainakin kävi ohrasesti. Sain viimeisenä kangaspuuni kasaan ja siitä johtuen kutominenkin viivästyi. Kaikenlisäksi ensityökseni piti ottaa mahollisimman hidas tekele, jota ei noinvain suitsait kudota vaan aineet koostui tapani mukaan kierrätyksestä. Rullakkomuovia, jouluvaloja, pajua, koivua, viinipöntön sisusfoliota ja kaikki piti suurinpiirtein yksitellen ujuttaa loimien väliin. Loppuloimesta piti vielä alkaa tekemään tieteellistä testiä. Vanhat, natisevat ja raihnaiset puut olivat muutenkin vähän kuin kutojansa, joten se testi jäi aika lyhyeksi, mutta katsotaan, mitä siitä kehkeytyy.

Luomapuissa musta loimilanka

Oikein loimittuna syntyy se tärkeä tiuhta

Pirtaan pujotus

Ylä ja alaniisivarret sekä polkuset 
 
 Kierrätysraanu risuista, rullakkomuovista, silikoonijouluvaloista ja moppilangasta. 

Kudontareksvisiittaa

Kutojalle tullut äkänen lähtö.

Raanu irti puista, mutta ei vielä lähellekkään valmis.

Videonauha, paperinaru, poppanakude....laukku tästä pitäisi tulla.

Arja ja Antero Vipunen
Hyvälle kudonnan opettajalle piti antaa läksiäislahja.

Nyt onkin kolmen viikon väli, kun kaksi viikkoa työharjoittelua ja viikko talvilomaa. Jospa tässä ehtisi tekemään yhteenvedon tähänastisista töistä ja tännekkin laittamaan tuota paperimassailua sekä silkinmaalausta, joita tuon kudonnan jälkeen on ollut.

 Tästä huomaa, kuinka jotkut päivät menee överiksi ja lapsenmieli on huipussaan.
  Jouni Hynynen  ja Marin ja Auran rakentama Pahvikitara
Marco Hietala: "Lopettasit tuon räpeltämisen ja soittasit kunnon heviä, että minäkin pääsisin laulamaan?"

Lauri Porra: "Tuosta ee tuu mittää, missä mun basso?"



Minä en aio kasvaa aikuiseksi ikinä, ja onneksi tuo meidän porukka on ihanan leikkimielinen. Kaikenlaisille tempauksille ja korkealiitoisille keskusteluille sekä ideoille onkin saanut nauraa veet silmissä. Tietäähän sen, kun yheksänpäinen akkalauma joutuu samaan tilaan :D  Onneksi meillä on opettaja laittamassa ruotuun.

Vielä kiitos Marille lukijalistalle liittymisestä sekä Sinikalle myös!