perjantai 12. lokakuuta 2012

Angels my way!


Enkelit ovat aina kuuluneet elämääni, varsinkin suojelusenkelit.Pienestä asti ovat istuneet olkapäälläni.Äitini minua oottaessa ja synnytyksen alkaessa hän souti vastarannalle, että pääsi sieltä nopeammin taksiin ja sairaalaan. Hirvittävää ajatella siinä tilassa soutamista. Alle vuoden ikäisenä sairastuin aivokalvontulehdukseen eikä ollut toivoakaan parantumisesta. Olin tajuttomana monta päivää ja lääkärit heittivät jo toivonsa. Silti jaksoin taistella elämästä.

Olen ollut ihan pienenä heikoilla jäillä monta kertaa, koska asuimme järven rannalla emmekä omistaneet autoa. Järven yli oikaisemalla pääsimme äkkiä kauppaan. Monta kertaa kevätjäät painuivat allamme ja sulia kohtiakin oli kauempana.

Asuimme alkeellisessa talossa linjan päässä, jonne salamat aina iskivät ukkosella. Pari kertaa salamapallokin tuli muurin läpi hajottaen puoli seinää. Itse lensin pari kertaa monia metrejä salaman iskiessä lähelle, kun menin sulkemaan ovea. Muistan yhen kerran selvästi, kun olin keittiön pöydän ääressä kuorimassa appelsiinia ja yht'äkkiä puhkesi ukonilma. Salama löi rajusti jonnekkin lähimaastoon, että lensin tuolilta kauas.

Teini-iässäkin salama vainosi. Kerran olin paistamassa lettuja ja ukonilma taas yllätti salamoineen. Lettupannu halkesi kahtia ja lettu lensi kattoon :D Huvittavaa näin jälkeenpäin, mutta silloin ei naurattanut. Kättä särki viikon verran ja se oli valkoinen, ihan kuin ei veri oisi kiertänyt ollenkaan.

Myös kaamea mullikin on jahdannut minua ja veljeäni. Lähinaapurissa asui vaarallinen härkä, joka karkasi välillä. Kerran se tuli metsästä raivona, kun olimme veljen kans menossa perukuoppaan. Juoksimme hengenhädässä karkuun ja pienempänä jäin jälkeen veljestä. Juuri eteiskuistin vierellä härkä oli puskemassa minua, äiti nappasi kädestä ja veti minut kuistille. Myöhemmin se lopetettiin, kun se talloi 11- vuotiaan pojan kuoliaaksi.
Isä jätti meidät, kun olin pari vuotias. Äiti jaksoi monen lapsen kanssa taistella jokapäiväisestä leivästä, pelosta, yksinäisyydestä, sairastumisista ja kaikesta muusta. Niin kiitollinen olen äidilleni <3

Myöhemminkin elämässä suojelusenekelit ovat olleet rinnallani. Teininä olen liftaillut pitkiäkin matkoja ja aina selvisin, vaikka monesti oli täpäriä tilanteita. Ajokortin saatuani autoiluni ei ollut maailman turvallisinta. Kaikkia sattumia oli matkojen varrella. Ojaan ajoin useamman kerran talvikeleillä.

Mutta poikaystävänkin ajaessa olimme vaaratilanteessa. Hänen leikittyään ajollaan tien laidasta laitaan ei saanutkaan enää autoa hallintaan vaan mentiin mukkelismakkelis ainakin viiden metrin verran pyörien katon ja renkaiden kautta kunnes auto pysähtyi pylvääseen. Itse heräsin takaikkunalta joka paikka lasinsirpaleita täynnä ja olkapää murtuneena. Poikaystävä sanoi, että sekunttikin maantiellä, niin olisimme jääneet ison tukkirekan alle.

Muutenkin olen liukastellut auton kanssa aikuisenakin. Ja hirvien kanssa joutunut kohdakkain. Aina olen selvinnyt.

Kuukausi sitten aloin todella miettimään elämääni ja totesin, että todella minulla on suojelusenkeli. Kerran olen jopa nähnyt hänet. Valkoinen hahmo ikäänkuin liukui tien yli aivan edestäni ja sanomattomilla sanoilla käski minut tien viereen. Hetken päästä auto ajoi tuhatta ja sataa ohitseni ja ellen oisi siirtynyt, oisin jäänyt alle. 

Olen niin kiitollinen enkeleilleni. 

Tässä minun versiot niistä. Paikallisessa kirjastossa on näyttelyni ja sinne olen tehnyt mm näitä.Ideana on kierrätys.

Toivottavasti enkeleillä on tuuraajat :)

Ps. Jos jollakin olis tietoa, miten tään blogin saan ennalleen, olisin tosi iloinen. Mitä ohjelmia koneella tarvitaan, että tätä voi muokata. Olisko koneelta hävinnyt joku ohjelma.Tuntuu, kuin kaikki olis hävinnyt taivaan tuuliin, mikään ei muutu vaikka kuinka muokkaa ja vaihtaa. Outoa!


Enkeleitä elämäänne!

9 kommenttia:

  1. Tottahan toki enkeleitä on!!!
    Olen, myös aina uskonut enkeleihin.....niin suojelus, kuin muihinkin...:)

    VastaaPoista
  2. Ompa kivasti tehdyt enkelit! Näyttely on varmasti näkemisen arvoinen.

    VastaaPoista
  3. Irmastiina, totta. Miten me muuten täällä selviäisimme :)

    Jokke kiitos. Kyllä ihmisiä on huvittanut hieman nuo tekeleet Tuossa on vain pieni osa. Jokainen on erilainen ja uniikki :)

    VastaaPoista
  4. IHANIA noi enkelit , rujon kauniita .
    Voiko enkeleillä olla vapaapäiviä ? ;D
    Luen juuri , tai luin just äsken noin 5 minuuttia siten, pokkaria nimeltä ; Enkeleitä hiuksissani.
    Ja tottakai myös täällä on nähty enkeleitä ihan livenä ;)
    Mun salainen unelma olis maalata isoja, siis ihan ihmisen kokoisia enkeleitä mein autotallin seinät täyteen .
    Mies ei jostain syystä ole tuosta lainkaan yhtä innoissaan , hih

    Ihanaa viikonloppua

    VastaaPoista
  5. Olipa ihana päivitys:)
    Sun enkelit on niin mukavia, ja tuo "enkelin vapaapäivä" oli ihan paras♥
    Minä uskon myös enkeleihin, tykkään kaikesta enkeleihin liittyvästä.
    Sun tekstiä on erittäin mukava lukea, kirjoitat hauskasti. Luen seuraavalla kerralla enemmän, nyt pakko mennä tutimaan, jotta jaksaa huomenna taas toteuttaa itseään....
    "Kauniita unia ja enkelin kuvia",sanottiin meillä ,kun olin pieni.

    VastaaPoista
  6. Hienoja töitä ja mielenkiintoset muistelut taiteen takana, kyllä niitä enkeleitä selvästi on :)

    VastaaPoista
  7. Maarit, kiitos. Verstaalla pyöriessäni mulla syntyy kaikenlaista. Joskus jopa huvittavaa :D Niin, toivottavasti enkeleillä ei kovin usein ole vapaapäiviä, mutta kai nekin väsyy :) Ihanaa, että sinäkin olet nähnyt enkeleitä.
    Kuulostaa hyvältä pokkarin nimeltä, saiskohan sitä kirjastosta, olisi mukava lukea. Ja voi jukrat, siis aivan ihana idea olisi se maalaus sinne autotalliin. Haluaisin nähä kuvina ne sitten, kun miehesi suostuu :)

    Eila, kiitos ihanasta kommentoinnista. Liikutuin :´)Enkelin vapaapäivästä meinasi ensin tulla pyykkipäivä, mutta vapaapäivä kuulosti paremmalta. Ehkä se pyykkipäivätaulukin vielä syntyy :)
    Kiva, että pidät kirjoitukseni tyylistä. Ja tervetuloa lukijakseni. Meillä kans sanottiin samat sanat nukkumaan mennessä :)

    Kiitos Sanna-Mari. Ajattelin ensin, että onkohan liian henkilökohtainen, mutta joskus vaan tulee eteen hetkiä, että pitää avautua. Enkeleitä teidänkin tielle :)

    Ihanaa viikonalkua teille kaikille <3

    VastaaPoista
  8. No, sinun elämästäsi ei ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Enkelit ovat olleet tarpeen. Varmasti hieno näyttely.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Satu :) Ei ole ollut tylsää ei, onneksi on joku ollut suojaamassa :D Näyttelystä on pidetty, tuntuu ihanalta :) Kiitos lukijakseni liittymisestä, toivottavasti viihdyt juttujeni parissa!

    VastaaPoista

Mukavaa, kun kävit! Mikäli jätit kommentin, kiitän siitä :)