Arkistojen aarteita lokakuulta 2010!
Lähin päivällä lenkille ja aattelin, että kierrän OIKEIN pitkän lenkin kannonkosken oravanniemeen ja sieltä rantoja pitkin puhistamolle ja edelleen maakuntauraa pitkin maantielle ...Pääsin kirjaston nurkalta oravanniemen tielle(oliskohan puol kilsaa meiltä), josta silmäni bongasivat romukasan metikön keskeltä. Eikun viivana ihmettelemään ihanaa näkyä. Aikani kiertelin ja kaartelin ja taisin päästellä jopa ääneen jonkinlaisia ihastuneita huudahduksia.
Ruosteista paksua ketjua vaikka kuinka paljon, mopon ratas, puhkiruosteisia peltipurkkeja, kiukaan nokisia luukkuja, rautalankaa varmaan 100 metriä ynnämuuta koristeellista mm takaneduskipinäsuoja..tietenkin nokinen ja ruosteessa.
Siihen sitten tuli talon isäntä traktorilla ja minä viivana kysymään, että minne tuo romukasa on menossa!
- Kaatopaikalle aattelin, isäntä hieroi päätään.
- Minä voisin ottaa osan, jos ei haittaa?
- No mitä sinä romulla?
- No enskiks pesen ja taiteilen jottae.
- Jaa, voiko niistä muka taiteilla, onko se joku nykyajan vitsaus?
- Kaikkihan pittää kierrättää, eikös se oo nykyaikaa!
- Mulla olis tuolla autotallissa vaikka mitä romua, lähe kahtomaan.
Syvän väpättäen ku pienellä koiranpennulla seurasin isännän harppomista.
- Tuolla olis vanhaa ruosteista ketjua enemmänki.
Mulla varmaan silmät levisivät lautasiks ensin ihastuksesta, mutta sitten kauhusta, ku aattelin, että minun pittää ne kaikki roudata itelleni.
Loppujenlopuksi sain nostettua kaikkein ohusempaa ketjua jumalattomasta kasasta, varmaan jotakin traktorin telaketjuja suurin osa. Kovasti kiitellen poistuin ja lupasin tulla kohta takaisin auton kanssa.
- Onko sulla ihan kaikki kotona, isäntä huuteli perääni??
- Raahaten kolinalla ja kilinällä painavaa ketjua perässäni ei ois tarvinnut varmaan ees vastata, mutta varulta huusin takaisin.
- Muutama ruuvvi taitaa olla ruostunut!
Jätin sen ketjun sinne muun romun kanssa oottamaan, vaikka Halloween olikin tulossa, en silti uskaltanut kettingin kanssa päivännäöllä kuleksia, sentään koululaisia vielä liikenteessä.
Kiukaan luukun kuiteskin otin varulta mukaan, ettei sitä kukaan veisi....voihan niitä olla joitakin muitakin samanlaisia romuhulluja moalimassa ja jopa meijän kylällä...
Palasin takaisin autolla ja niin sitä taas peräkontti täynnä "aarteita" löyty tältäkin reissulta.
Ja raitista ilmaa sekä kuntoa tuli riittävästi, kun tunnin verran siellä metässä siirtelin painavia tavaroita kiukaasta ruohonleikkuriin ja kaikkea siltä väliltä. Jouduin tosissani tekemään voimaliikkeitä, että sain siirrettyä pikkutavaroiden tieltä joitakin monikymmenkiloisia rautamöhkäleitä, joille en tiennyt ees nimeä..mitä lie maatalousastioita ja konneita.
Että lenkki loppui lyhyeen, mutta kyllä se kuntoilusta kävi silti!
Kuviakin on kunhan löydän!
Mukavaa viikonloppua♥.•´¯`•.¸¸.•.