Viime viikkoina on sattunut ja tapahtunut monta asiaa, joissa olisi voinut käydä huonosti, mutta suojanamme on ollut enkeli tai useampiakin. Aina olenkin uskonut niiden suojelukseen, jo lapsesta asti, enkä ikinä lakkaa uskomasta. Siksi keräänkin niitä ja asettelen ympäri taloa.
Vähän tekstiä, mutta kuvia senkin eestä. Seuraavista uusista kuvista ei sitten olekkaan tietoa, kun kamera tuli tiensä päähän. Eikä ollut montakaan vuotta vanha. Se taisi olla se kolmas vempele, kun ei kahta ilman kolmatta. Ensin meni telkkari, sitten mikro ja nyt tuo. Tätä nykytekniikkaa. Ennen kaikki kesti vuosikymmeniä....ennen kaikki taisi olla muutenkin paremmin.
Tervetuloa uudet lukijani, toivottavasti viihdytte :)
Tähän loppuun runoni vuosien takaa.
Poika ja Enkelin siipi
Poika niin onneton
lampun alle kulki.
Maailma niin julma
silmänsä hän siltä
sulki.
Ei nähnyt tähdenlentoa
eikä kättä Luojan.
Ei enkeliä hentoa
onnentunteen tuojan.
Kuutamokin kajon heitti
suoraan pojan rintaan.
Murheet ilollansa
peitti
hymyn nosti pintaan.
Kohta pois jo poika
hiipi
ilman maailman vihaa.
Olkapäillä enkelin
siipi
kohti omaa pihaa.
Suojaisaa loppuviikkoa!
•.¸¸.•´¯`•.♥.•´¯`•.¸¸.• •.¸¸.•´¯`•.♥.•´¯`•.¸¸.• ☆☆
