Joko mauttomuuden raja on ylitetty?

Oon sisustanut tässä parin vuoden ajan omalla tyypillisellä tyylilläni. Viime viikolla kävi ex-työkavereita, joiden päät kääntyilivät kokoajan ja heidän suustaan pulpahteli ihmeellisiä huudahduksia. Osa oli ihastuksissan, osa mietti, miten pyyhin pölyt yms. Kieltämättä huusholli on paisunut tässä vuosien mittaan..koristeiden osalta. On tullut ikkunanpokaa, ovea, kaappia, sisustustikasta, puulaatikkoa, sydäntä, lyhtyä, kirjainta sun muuta. Osa tietty seinällä, osa lattialla. Ihmekyllä mies ei ole kertaakaan maininnut, että jokin tavara olisi tiellä, vaikka on joutunut imuroimaan.

Itsekseni yks päivä mietiskelin ja katselin pitkin nurkkia ja seiniä. Totesin, että luoja varjele minua ikinä palaamasta siihen yksinkertaseen aikaan, jolloin seinille ei hennonut laittaa mitään, ei hennonut porata ei lyödä naulan naulaa. Silloin olikin kovin aution näköistä. MUTTA, rukoukseni perimmäinen syy..mikä hirveä homma kerätä kaikki koristeet pois. HUH!!!! 

Ehkäpä tästä kuvasta ymmärrätte tarkemmin mitä tarkoitan : )

Viettäkäähän tunnelmallinen ensimmäinen adventti !

Romunkerääjän lenkki!

Löysin arkistoista tämmöisen jutun ja ajattelin jakaa sen teijän kanssa :D 

Lähin päivällä lenkille ja aattelin, että kierrän pitkän lenkin läheiseen metsikköön ja sieltä rantoja pitkin puhdistamolle ja edelleen maakuntauraa pitkin maantielle ja sitä pitkin kotiin...Pääsin kirjaston nurkalta metsätielle (oliskohan puoli kilsaa meiltä), josta silmäni bongasivat romukasan metikön keskeltä. Eikun viivana ihmettelemään ihanaa näkyä. Aikani kiertelin ja kaartelin ja taisin päästellä jopa ääneen jonkinlaisia ihastuneita huudahduksia.

Ruosteista paksua ketjua vaikka kuinka paljon, mopon ratas, puhkiruosteisia peltipurkkeja, kiukaan nokisia luukkuja, rautalankaa varmaan 100 metriä ynnämuuta koristeellista mm takaneduskipinäsuoja..tietenkin nokinen ja ruosteessa.

Siihen sitten tuli talon isäntä traktorilla ja minä viivana kysymään, että mihinkä tuo romukasa  on menossa!

 - Kaatopaikalle aattelin, isäntä hieroi päätään.

- Minä voisin  ottaa osan, jos ei haittaa?

- No mitä sinä romulla?

- No enskiks pesen ja taiteilen jottae.

- Jaa, voiko niistä muka taiteilla, onko se joku nykyajan vitsaus?

- Kaikkihan pittää kierrättää, eikös se oo nykyaikaa!

- Mulla olis tuolla autotallissa vaikka mitä romua, lähe kahtomaan.

 Syvän väpättäen ku pienellä koiranpennulla seurasin isännän harppomista.

- Tuolla olis vanhaa ruosteista ketjua enemmänki.

 Mulla varmaan silmät levisivät lautasiksi ensin ihastuksesta, mutta sitten kauhusta, ku aattelin, että minun pittää ne kaikki roudata  itelleni.

Loppujenlopuksi sain nostettua kaikkein ohusempaa ketjua jumalattomasta kasasta, jonka otinkin. Kovasti kiitellen poistuin ja lupasin tulla kohta takaisin auton kanssa.

- Onko sulla ihan kaikki kotona, isäntä huuteli perääni??

- Raahaten kolinalla ja kilinällä painavaa ketjua perässäni ei ois tarvinnut varmaan ees vastata, mutta varulta huusin takaisin.

- Muutama ruuvi taitaa olla ruostunut!

Jätin sen ketjun sinne muitten kanssa oottamaan, vaikka Halloween onkin tulossa, en silti uskaltanut kettingin kanssa päivännäöllä kuljeskella. Kiukaan luukun kuiteskin otin mukaan varulta, ettei sitä kukaan veisi.

Niin sitä taas peräkontti täynnä "aarteita" löyty tältäkin reissulta.

Ja raitista ilmaa sekä kuntoa tuli riittävästi, kun tunnin verran siellä metässä siirtelin painavia tavaroita kiukaasta ruohonleikkuriin ja kaikkea siltä väliltä. Jouduin tosissani tekemään voimaliikkeitä, että sain siirrettyä joitakin monikymmenkiloisia rautamöhkäleitä, joille en tiennyt nimeä..mitä lie maatalousastioita ja koneita.

Että kyllä tämä harrastus kunnosta käy!

Tv-taso!

Iänikuinen puinen tv-taso alkoi ottamaan päähän tässä loppusyksystä. Olimme ettineet ja ettineet sopivaa ja halpaa, vaan eihän semmosta mistään tullut eteen. Yks kaunis syyspäivä päässäni loksahti ja samantien lähin kuormalavakasalle. Onneks olin niitä keräillyt pitkin kesää. Etin sopivia ja samankokosia. Maalasin valkosella kolmeen kertaan usseampiakin varulta,  vaan kolmehan tuohon riitti.

Tosin hieman eri kokosia olivat.

Ovetkin tein samalla vauhilla. Vanhasta aidasta sain purettua valkosta lautaa ja nuo päällyslaudat toisesta punasesta puretusta aidasta.

Vähän oli haastavaa laittaa ovia paikoilleen, kun erikokosia olivat nuo kuormalavat ja ensinnäkin noiden saranoiden etsiminen liiterin joka laatikosta, kaapista, komerosta, pikkupurkista yms yms...jopa kierrätyskeskuksesta kävin penkomassa...vaan viimein ne löyty sittenkin omasta liiteristä. 

Vielä puuttuu ovista kahvat ja haka.Eipä ole osunut kohalle sopivia. Siihen asti ootetaan :)

Viikonloppuja teille  •´¯`★☆•.¸¸.•