Tämä vuosi alkoi ankaralla pohdiskelulla siitä, mitä aion tehä loppuelämäni. Sitä pohdiskeluahan riitti ja riitti. Aivot kääntyi nurin, samoin vatsa eikä vastausta tullut. Höh! Noh, aion viimeinkin kasvaa aikuiseksi. Se on paljon se henkiseltä tasoltaan 5-vuotiaalta mummolta!
Vähän hirvittää tuo aikuisten maailma. Miten osaan käyttäytyä?
Miten olla aikuinen?
Siinäpä sitä mummolle miettimistä!
Se alkoi vasemman aivolohkon siivoamisella. Kaikki turha hössötys roskikseen. Menneiden muistelu samoin. Ressikansio poltettavaksi. Laskupinokin sinne joutais...
Oikea aivolohko saa jatkaa sitä lokoisaa oleskelua kirjojen ja suklaan seurassa.
MUTTA...
Mistäpä elanto? Työtön, kun oon.
Vasen aivolohko miettii kuumeiseti. Mieli halajaa perustaa oma yritys...ihania maalaisromanttisia sisustustuotteita, verhoja, mattoja..vanhoja tavaroita, askartelutuotteita yms.
Vaan oikea aivolohko jyrää kaiken! Liian paljon töitä, vähän myyntiä, huono elanto, konkurssi! Kääk!
Jotain on kuitenkin pakko keksiä!Kela ja vakuutusyhtiö ovat hylänneet toistamiseen uudelleenkouluttautumishakemukseni. Astmaattinen ja kaikelle allerginen hyypiö, viiskymppinen väliinputoaja.
Ei paikkaa työelämässä. Siisti, pölytön sisätyö, ulkotyönkin ottasin mieluusti...ilman pakkasia! Hengityssuojathan on keksitty siitepölylle. Ja antihistamiinit..
Yhteiskunta taistelee nuorten masennusta ja syrjääntymistä vastaan, kuka taistelee ikäihmisten? En tunnusta olevani, luokittelussa sellainen kuitenkin olen.
Optimistisena luonteena uskon ja uskon...jonakin päivänä se unelmien työ vielä tulee eteen. Niin uskon! Ja sen eteen yritän kaikkeni!