maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden vaihtumista......



Narskuva lumi askelten alla,
hanki hopeaa kimmeltää.
Lumihiutaleita taivahalla,
ne kulkijan kasvoille jää.

Uusi lumi vanhan peittää,
jäljet piiloon hautautuu.
Vuosi vanha jo taakse jää.
aika entinen muistoihin unohtuu.

Riemukasta Vuoden Vaihtumista 2013 

.¸¸.•´☆¯`•☆★•.•´☆¯`☆★••.¸¸.☆´¯`☆★•.¸¸.☆´¯`★•.¸¸.☆

tiistai 25. joulukuuta 2012

Christmas!


 Joulu, tuo vuoden odotetuin juhla. Viimeaikoina vaan on yhä enemmän ja enemmän alkanut tuntumaan siltä, että sen viettäisi jossain metsämökissä, kaukana kaupallisesta ostobuumista. Ehkäpä sitä joskus sinne lappiin pääsisi. Mukava Joulu on silti ollut nytkin ja sehän vielä jatkuu, joten
Oiken Rauhallista ja Rentouttavaa Joulua lukijoilleni <3



Ollaan näköjään oltu tuhmia, kun pukki tuonut vaan pari pakettia...ehei, enimmät lahjat päätyivät jo saajilleen. Nuo jäivät oottamaan yhtä pikkutonttua <3

tiistai 18. joulukuuta 2012

Talven taikaa!


Aivan ihania nuo talviset maisemat. Oon kulkenut kameran kanssa lähitienoota ja napsinut kuvia. Harmi vaan, kun niitä ei voi tallentaa samanlaisina, kun silmillä näkee. En kyllästy ihastelemaan tätä ihanan puhdasta valkoisuutta ja talvisia taideteoksia. Onneksi lunta sataa kokoajan lisää. Sekin on ihanaa, kun satava lumi on pehmeää, kevyttä ja ohutta pakkaspumpulia :)





Päivä ei enää kovin pitkä ole.





Kylätiellä ei paljon liikennettä näkynyt, kun kahentoista aikaan yöllä käyskentelin lumisateessa.






Onneksi on vielä noita orapihlajan marjoja. Saavat tilhet masunsa täyteen :)

Kiitos  ja tervetuloa uusille lukijoilleni My life ja Marika :)


Mukavaa ja Ihanaa Joulun odotusta !

perjantai 30. marraskuuta 2012

Joko mauttomuuden raja on ylitetty?

Oon sisustanut tässä parin vuoden ajan omalla tyypillisellä tyylilläni. Viime viikolla kävi ex-työkavereita, joiden päät kääntyilivät kokoajan ja heidän suustaan pulpahteli ihmeellisiä huudahduksia. Osa oli ihastuksissan, osa mietti, miten pyyhin pölyt yms. Kieltämättä huusholli on paisunut tässä vuosien mittaan..koristeiden osalta. On tullut ikkunanpokaa, ovea, kaappia, sisustustikasta, puulaatikkoa, sydäntä, lyhtyä, kirjainta sun muuta. Osa tietty seinällä, osa lattialla. Ihmekyllä mies ei ole kertaakaan maininnut, että jokin tavara olisi tiellä, vaikka on joutunut imuroimaan.

Itsekseni yks päivä mietiskelin ja katselin pitkin nurkkia ja seiniä. Totesin, että luoja varjele minua ikinä palaamasta siihen yksinkertaseen aikaan, jolloin seinille ei hennonut laittaa mitään, ei hennonut porata ei lyödä naulan naulaa. Silloin olikin kovin aution näköistä. MUTTA, rukoukseni perimmäinen syy..mikä hirveä homma kerätä kaikki koristeet pois. HUH!!!! 

Ehkäpä tästä kuvasta ymmärrätte tarkemmin mitä tarkoitan : )


Viettäkäähän tunnelmallinen ensimmäinen adventti !


perjantai 23. marraskuuta 2012

Romunkerääjän lenkki!


Löysin arkistoista tämmöisen jutun ja ajattelin jakaa sen teijän kanssa :D 



Lähin päivällä lenkille ja aattelin, että kierrän pitkän lenkin läheiseen metsikköön ja sieltä rantoja pitkin puhdistamolle ja edelleen maakuntauraa pitkin maantielle ja sitä pitkin kotiin...Pääsin kirjaston nurkalta metsätielle (oliskohan puoli kilsaa meiltä), josta silmäni bongasivat romukasan metikön keskeltä. Eikun viivana ihmettelemään ihanaa näkyä. Aikani kiertelin ja kaartelin ja taisin päästellä jopa ääneen jonkinlaisia ihastuneita huudahduksia.
Ruosteista paksua ketjua vaikka kuinka paljon, mopon ratas, puhkiruosteisia peltipurkkeja, kiukaan nokisia luukkuja, rautalankaa varmaan 100 metriä ynnämuuta koristeellista mm takaneduskipinäsuoja..tietenkin nokinen ja ruosteessa.
Siihen sitten tuli talon isäntä traktorilla ja minä viivana kysymään, että mihinkä tuo romukasa  on menossa!

 - Kaatopaikalle aattelin, isäntä hieroi päätään.
- Minä voisin  ottaa osan, jos ei haittaa?
- No mitä sinä romulla?
- No enskiks pesen ja taiteilen jottae.
- Jaa, voiko niistä muka taiteilla, onko se joku nykyajan vitsaus?
- Kaikkihan pittää kierrättää, eikös se oo nykyaikaa!
- Mulla olis tuolla autotallissa vaikka mitä romua, lähe kahtomaan.

 Syvän väpättäen ku pienellä koiranpennulla seurasin isännän harppomista.

- Tuolla olis vanhaa ruosteista ketjua enemmänki.
 Mulla varmaan silmät levisivät lautasiksi ensin ihastuksesta, mutta sitten kauhusta, ku aattelin, että minun pittää ne kaikki roudata  itelleni.
Loppujenlopuksi sain nostettua kaikkein ohusempaa ketjua jumalattomasta kasasta, jonka otinkin. Kovasti kiitellen poistuin ja lupasin tulla kohta takaisin auton kanssa.

- Onko sulla ihan kaikki kotona, isäntä huuteli perääni??
- Raahaten kolinalla ja kilinällä painavaa ketjua perässäni ei ois tarvinnut varmaan ees vastata, mutta varulta huusin takaisin.
- Muutama ruuvi taitaa olla ruostunut!

Jätin sen ketjun sinne muitten kanssa oottamaan, vaikka Halloween onkin tulossa, en silti uskaltanut kettingin kanssa päivännäöllä kuljeskella. Kiukaan luukun kuiteskin otin mukaan varulta, ettei sitä kukaan veisi.

Niin sitä taas peräkontti täynnä "aarteita" löyty tältäkin reissulta.
Ja raitista ilmaa sekä kuntoa tuli riittävästi, kun tunnin verran siellä metässä siirtelin painavia tavaroita kiukaasta ruohonleikkuriin ja kaikkea siltä väliltä. Jouduin tosissani tekemään voimaliikkeitä, että sain siirrettyä joitakin monikymmenkiloisia rautamöhkäleitä, joille en tiennyt nimeä..mitä lie maatalousastioita ja koneita.

Että kyllä tämä harrastus kunnosta käy!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Tv-taso!

Iänikuinen puinen tv-taso alkoi ottamaan päähän tässä loppusyksystä. Olimme ettineet ja ettineet sopivaa ja halpaa, vaan eihän semmosta mistään tullut eteen. Yks kaunis syyspäivä päässäni loksahti ja samantien lähin kuormalavakasalle. Onneks olin niitä keräillyt pitkin kesää. Etin sopivia ja samankokosia. Maalasin valkosella kolmeen kertaan usseampiakin varulta,  vaan kolmehan tuohon riitti.
Tosin hieman eri kokosia olivat.


Ovetkin tein samalla vauhilla. Vanhasta aidasta sain purettua valkosta lautaa ja nuo päällyslaudat toisesta punasesta puretusta aidasta.

Vähän oli haastavaa laittaa ovia paikoilleen, kun erikokosia olivat nuo kuormalavat ja ensinnäkin noiden saranoiden etsiminen liiterin joka laatikosta, kaapista, komerosta, pikkupurkista yms yms...jopa kierrätyskeskuksesta kävin penkomassa...vaan viimein ne löyty sittenkin omasta liiteristä. 
Vielä puuttuu ovista kahvat ja haka.Eipä ole osunut kohalle sopivia. Siihen asti ootetaan :)

Viikonloppuja teille  •´¯`★☆•.¸¸.•

maanantai 29. lokakuuta 2012

Ensilumi!


Niin kävi, että lumi yllätti ja ruusutarhani jäi lumen alle. Toivottavasti eivät palellu ihan kokonaan. Kovasti oottelen lumen sulamista, että pääsen peittelemään ne ja kärhöt.
Toisaalta, ihanaa on, kun maa on valkea ja puhas ja kaikki näyttää niin taianomaiselta. Ja se lapsenmieli on aina tuolla sisällä ensilumen sataessa.

Olipa myös niin kovat pakkaset, että jokikin jäätyi.



Perjantai-iltana virittelin jo ulkovaloja ja olin jouluisissa tunnelmissa :)

Mukavaa viikonalkua lukijoilleni!

 Linkitän tämän Irmastiinan linkin nyt tänne, kun tuonne sivupalkkiin en sitä tollona saanut :)

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Metsän siimeksessä!

Täytyy sanoa, että on onnea päästä paikkaan, jossa ei kuulu liikenteen melu, ei ihmisten äänet eikä muukaan  luontoon kuulumaton. Vain lintusten sirkutus, puiden humina ja joskus jonkun metsäneläimen askel katkeavan oksan päällä.
Paikka on meidän/miehen sukulaisten mökki keskellä metsää.

Seuraavissa kuvissa roppakaupalla luonnonrauhaa :)






Mökkimme viereisellä tontilla  on tämmöinen ikivanha ulkorakennus. Rapistunut, mutta niin ihana. Aina on pakko jäähä katselemaan tuota.












Tänään maisema onkin jo toinen. Lunta maasa 20 senttiä ja enemmänkn.Pakkasmittari näyttää -6 astetta. Ei oikeen sytytä meikäläistä! Mutta viettäkää te mukava viikonloppu <3<3 ♥♥

Ja yks juttu vielä, kiitos paljon mukaan liittyneille Sadulle ja Eilalle :)

perjantai 12. lokakuuta 2012

Angels my way!


Enkelit ovat aina kuuluneet elämääni, varsinkin suojelusenkelit.Pienestä asti ovat istuneet olkapäälläni.Äitini minua oottaessa ja synnytyksen alkaessa hän souti vastarannalle, että pääsi sieltä nopeammin taksiin ja sairaalaan. Hirvittävää ajatella siinä tilassa soutamista. Alle vuoden ikäisenä sairastuin aivokalvontulehdukseen eikä ollut toivoakaan parantumisesta. Olin tajuttomana monta päivää ja lääkärit heittivät jo toivonsa. Silti jaksoin taistella elämästä.

Olen ollut ihan pienenä heikoilla jäillä monta kertaa, koska asuimme järven rannalla emmekä omistaneet autoa. Järven yli oikaisemalla pääsimme äkkiä kauppaan. Monta kertaa kevätjäät painuivat allamme ja sulia kohtiakin oli kauempana.

Asuimme alkeellisessa talossa linjan päässä, jonne salamat aina iskivät ukkosella. Pari kertaa salamapallokin tuli muurin läpi hajottaen puoli seinää. Itse lensin pari kertaa monia metrejä salaman iskiessä lähelle, kun menin sulkemaan ovea. Muistan yhen kerran selvästi, kun olin keittiön pöydän ääressä kuorimassa appelsiinia ja yht'äkkiä puhkesi ukonilma. Salama löi rajusti jonnekkin lähimaastoon, että lensin tuolilta kauas.

Teini-iässäkin salama vainosi. Kerran olin paistamassa lettuja ja ukonilma taas yllätti salamoineen. Lettupannu halkesi kahtia ja lettu lensi kattoon :D Huvittavaa näin jälkeenpäin, mutta silloin ei naurattanut. Kättä särki viikon verran ja se oli valkoinen, ihan kuin ei veri oisi kiertänyt ollenkaan.

Myös kaamea mullikin on jahdannut minua ja veljeäni. Lähinaapurissa asui vaarallinen härkä, joka karkasi välillä. Kerran se tuli metsästä raivona, kun olimme veljen kans menossa perukuoppaan. Juoksimme hengenhädässä karkuun ja pienempänä jäin jälkeen veljestä. Juuri eteiskuistin vierellä härkä oli puskemassa minua, äiti nappasi kädestä ja veti minut kuistille. Myöhemmin se lopetettiin, kun se talloi 11- vuotiaan pojan kuoliaaksi.
Isä jätti meidät, kun olin pari vuotias. Äiti jaksoi monen lapsen kanssa taistella jokapäiväisestä leivästä, pelosta, yksinäisyydestä, sairastumisista ja kaikesta muusta. Niin kiitollinen olen äidilleni <3

Myöhemminkin elämässä suojelusenekelit ovat olleet rinnallani. Teininä olen liftaillut pitkiäkin matkoja ja aina selvisin, vaikka monesti oli täpäriä tilanteita. Ajokortin saatuani autoiluni ei ollut maailman turvallisinta. Kaikkia sattumia oli matkojen varrella. Ojaan ajoin useamman kerran talvikeleillä.

Mutta poikaystävänkin ajaessa olimme vaaratilanteessa. Hänen leikittyään ajollaan tien laidasta laitaan ei saanutkaan enää autoa hallintaan vaan mentiin mukkelismakkelis ainakin viiden metrin verran pyörien katon ja renkaiden kautta kunnes auto pysähtyi pylvääseen. Itse heräsin takaikkunalta joka paikka lasinsirpaleita täynnä ja olkapää murtuneena. Poikaystävä sanoi, että sekunttikin maantiellä, niin olisimme jääneet ison tukkirekan alle.

Muutenkin olen liukastellut auton kanssa aikuisenakin. Ja hirvien kanssa joutunut kohdakkain. Aina olen selvinnyt.

Kuukausi sitten aloin todella miettimään elämääni ja totesin, että todella minulla on suojelusenkeli. Kerran olen jopa nähnyt hänet. Valkoinen hahmo ikäänkuin liukui tien yli aivan edestäni ja sanomattomilla sanoilla käski minut tien viereen. Hetken päästä auto ajoi tuhatta ja sataa ohitseni ja ellen oisi siirtynyt, oisin jäänyt alle. 

Olen niin kiitollinen enkeleilleni. 

Tässä minun versiot niistä. Paikallisessa kirjastossa on näyttelyni ja sinne olen tehnyt mm näitä.Ideana on kierrätys.

Toivottavasti enkeleillä on tuuraajat :)

Ps. Jos jollakin olis tietoa, miten tään blogin saan ennalleen, olisin tosi iloinen. Mitä ohjelmia koneella tarvitaan, että tätä voi muokata. Olisko koneelta hävinnyt joku ohjelma.Tuntuu, kuin kaikki olis hävinnyt taivaan tuuliin, mikään ei muutu vaikka kuinka muokkaa ja vaihtaa. Outoa!


Enkeleitä elämäänne!