Voiko ihanammin päivän enää alkaa •´¯`•..•♪♫♪

...onko ihanampaa tapaa niinkuin tää...?

Vissiin hieman unisena laitoin puurot tulille :) Heräsin jo ennen seiskaa ja eilisen komeroiden nuohoamisen seurauksena löysin vuodelta -86 synnytyssairaalasta mukaan saamani reseptin PAJALA-puurosta ja sitähän oli saatava. Koskaan aikasemmin en ole niin hyvää puuroa saanut missään enkä sen jälkeenkään kyllä. Vaikka ite sitä olen keitellyt jonkin verran, tosin paremmalla menestyksellä. Piti taas kiikuttaa kattila hankeen...varulta. Semmonen savu kannen alta nousi. Pyjama vaihtui toppahousuihin ja paksuun huppariin ja huusholliin läpiveto. Haju oli karmea.

Join kahvit pikaisesti ja lähin käryjä karkuun jäälle. Siellä ilma oli raikas. Melkein aurinko paistoi, mutta ei ihan kuitenkaan.Luntahan se alkoi sitten tupruttamaan. Ihanku sitä ei jo olis tarpeeksi.

Pelottavan näköisiä nuo kivien jäätiköt. Ihanku olis räjähtänyt tuo jää kiven päältä. 

Niin ne maisemat muuttuu, hullua aina ajatella, että siellä missä kävellen talvella kulkee, kesäisin uiskentelen pitkin selkää. Tuossakin kivellä käyn istuskelemassa ja nauttimassa paahtavasta auringosta. Oijoi, niitä päiviä ootellen.

Palattanpa maan pinnalle vielä  ja puun kantoon.

Öljyhana kiinni  ja tupa lämpöseksi puilla.  Puuron kärytkin olivat haihtuneet, että uutta porisemaan :)

Talvista tiistaita teille ja tervetuloa Eila P mukaan lukijakaartiin :)