Arkistojen aarteita lokakuulta 2010!
Lähin päivällä lenkille ja aattelin, että kierrän OIKEIN pitkän lenkin kannonkosken oravanniemeen ja sieltä rantoja pitkin puhistamolle ja edelleen maakuntauraa pitkin maantielle ...Pääsin kirjaston nurkalta oravanniemen tielle(oliskohan puol kilsaa meiltä), josta silmäni bongasivat romukasan metikön keskeltä. Eikun viivana ihmettelemään ihanaa näkyä. Aikani kiertelin ja kaartelin ja taisin päästellä jopa ääneen jonkinlaisia ihastuneita huudahduksia.
Ruosteista paksua ketjua vaikka kuinka paljon, mopon ratas, puhkiruosteisia peltipurkkeja, kiukaan nokisia luukkuja, rautalankaa varmaan 100 metriä ynnämuuta koristeellista mm takaneduskipinäsuoja..tietenkin nokinen ja ruosteessa.
Siihen sitten tuli talon isäntä traktorilla ja minä viivana kysymään, että minne tuo romukasa on menossa!
- Kaatopaikalle aattelin, isäntä hieroi päätään.
- Minä voisin ottaa osan, jos ei haittaa?
- No mitä sinä romulla?
- No enskiks pesen ja taiteilen jottae.
- Jaa, voiko niistä muka taiteilla, onko se joku nykyajan vitsaus?
- Kaikkihan pittää kierrättää, eikös se oo nykyaikaa!
- Mulla olis tuolla autotallissa vaikka mitä romua, lähe kahtomaan.
Syvän väpättäen ku pienellä koiranpennulla seurasin isännän harppomista.
- Tuolla olis vanhaa ruosteista ketjua enemmänki.
Mulla varmaan silmät levisivät lautasiks ensin ihastuksesta, mutta sitten kauhusta, ku aattelin, että minun pittää ne kaikki roudata itelleni.
Loppujenlopuksi sain nostettua kaikkein ohusempaa ketjua jumalattomasta kasasta, varmaan jotakin traktorin telaketjuja suurin osa. Kovasti kiitellen poistuin ja lupasin tulla kohta takaisin auton kanssa.
- Onko sulla ihan kaikki kotona, isäntä huuteli perääni??
- Raahaten kolinalla ja kilinällä painavaa ketjua perässäni ei ois tarvinnut varmaan ees vastata, mutta varulta huusin takaisin.
- Muutama ruuvvi taitaa olla ruostunut!
Jätin sen ketjun sinne muun romun kanssa oottamaan, vaikka Halloween olikin tulossa, en silti uskaltanut kettingin kanssa päivännäöllä kuleksia, sentään koululaisia vielä liikenteessä.
Kiukaan luukun kuiteskin otin varulta mukaan, ettei sitä kukaan veisi....voihan niitä olla joitakin muitakin samanlaisia romuhulluja moalimassa ja jopa meijän kylällä...
Palasin takaisin autolla ja niin sitä taas peräkontti täynnä "aarteita" löyty tältäkin reissulta.
Ja raitista ilmaa sekä kuntoa tuli riittävästi, kun tunnin verran siellä metässä siirtelin painavia tavaroita kiukaasta ruohonleikkuriin ja kaikkea siltä väliltä. Jouduin tosissani tekemään voimaliikkeitä, että sain siirrettyä pikkutavaroiden tieltä joitakin monikymmenkiloisia rautamöhkäleitä, joille en tiennyt ees nimeä..mitä lie maatalousastioita ja konneita.
Että lenkki loppui lyhyeen, mutta kyllä se kuntoilusta kävi silti!
Kuviakin on kunhan löydän!
Mukavaa viikonloppua♥.•´¯`•.¸¸.•.
perjantai 15. huhtikuuta 2011
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Ihan toisenlainen lenkki!
Arkistojen aarteita toukokuulta 2009!
Aattelin käydä tässä iltamassa pikasella lenkillä, mutta kilometrin jälkeen aattelinkin vähän oikaista maantielle metsäautotietä pitkin. Jouduin pellolle, joka oli juuri kynnetty. No, pellonpientareita pitkin pääsin lähemmäs tietä, mutta eessä olikin semmonen oja, että päätinkin mennä pientareita pitkin toiseen suuntaan. Tulisin minä johonkin toiselle tielle. Pelto loppui ja alkoi melkonen rytteikkö pienen ojan jälkeen. Takasinhan en enää lähe, päätin ja niin raivasin tietä eteenpäin.
Ojia oli enemmän, ku kapakoita hesassa ja yhen ojan yli, kun hyppäsin naamaani tarttui hämähäkin seitti. Juoksin ja huusin, ku alienin jahtaamana pitkin kuivuneita rytteikköjä ja puskia riipien kynsillä seittiä naamastani, kunnes tulin hakkuualueelle. Selvittelin vinkuvaa hengitystäni kunnes sain jumalattoman aivastus-sekä yskänkohtauksen. Kusikin tuli siinä rytäkässä housuun. Optimistisena ihmisenä huokasin, hyvä ettei paska. Ei sattunna paperia mukkaa eikä puhtaita housuja. Tällä tuulella kusiset housut kuivuisivat äkkiä.
Oli pakko saaha hengitys tasaiseksi, koska en tollo ollut tajunnut pikkulenkille ottaa piippua taskuun.
Istuskelin kannon nokassa vinkumassa kymmenisen minuuttia ja pälyilin ympärilleni. Silmiin osui mahtavia kantoja ja oisin ottanut mukaan mutten jaksanut kantaa. No sitten löysin semmosen, jota jaksoin nostaa. Viiskymmentä metriä eteenpäin hyvää tasasta maastoa ja sitten jumalaton veto-oja. Aikani mittailin ja etin kapeaa ylityskohtaa. Heitin kannon ojan yli ja sain kuin sainkin sen toiselle puolelle.
Ite otin vauhtia ja ponkasin, vaan maaperä olikin sateen ja roudan pehmentämää liejua, eikä jalkovälini venynyt tarpeeksi pitkälle, niin vajosin nilkkoja myöten savikuravelliin. Toinen lenkkari jäi vielä kiinni ja jouduin kepillä kaivamaan sen sieltä. Manaten kaikki kirosanat ilmoille tyhjensin kengän liejusta ja työnsin inhoten jalkaani.
Kannon kanssa jatkoin vaivalloista matkaa hampaat irvessä, nyt kynnöspeltoa pitkin. Kuravelliset lenkkarit keräsivät mukavasti multaa ympärille ja askel kävi painavammaksi. Mutta periksi ei anneta. Viimein näkyi jo tie ja taloja ja paikansin, missä olin. Pieni toivonkipinä syttyi rintaani, mutta samalla jysähti pelko ja häpeä. Miten pääsisin kottii asti kenenkää näkemättä.
Ajatukset lopahtivat, kun eessä oli vieläkin isompi veto-oja. Nyt piti ottaa kaikki erämiestaitonsa esille, että pääsisi kunnialla yli ilman uintia. Mittailin taas pitkin ojan reunoja, toisella puolella maa ainakin näytti kuivalta ja siinä olisi jopa mahollisuus pysyä. Otin vauhtia ja viskasin kannon. Kehuin ihteäni ääneen, mutta liian aikasi, sillä se alkoi pyörimään törmää alaspäin ja molskahti keskelle ojaa. Sain vieläpä kaikki kuraveet naamalleni, kun en tajunnut jännitykseltäni perääntyä.
Enimpiä rapoja laseistani pyyhkien päätin ottaa kunnon vauhit ja hypätä tuntemattomaan.
Pääsinhän minä toiselle puolelle. Housujen saumasta kuului KRÄTS ja selästä NAKS .Vieläpä samalla hetkellä kuiva hepponen maa alkoi murentua jalkojen alta ja hädissäni tarrasin käsillä puiden juurakkoon, joka olikin hepposta sammalta ynnämuuta hättöä. Päästin suosiolla irti, sillä tapahtumien kulkua ei enää voinut estää. Kourat täynnä aluskasvillisuutta molskahin kuravesiojaan perse eeltä. Kusi housuissa ei enää tuntunut missään. Ilmoille päästin semmosen manausloitsun, että säikähin itekki.
Optimistisena ajattelin, että olimmehan kannon kanssa sentään vielä yhtä. Änkesin ylös sen kanssa, väänsin enimmät veet vaatteistani ja kapusin tielle. Selkä oli näköjään naksahtanut takaisin, mutta housujen sivusauma repsotti ikävästi. Pälyilin ympärilleni pelokkaasti hirnahdellen, ku mikäki mielisairaalasta karannut hevonen. Olin juna-asemalla ja puikkelehtien puupinojen takaa pääsin metän suojia pitkin omalle takapihan hiekkatielle.
Ihmeekseni huomasin, etten ees ollut käyttänyt tietä vaan tullut sen pätkän Niskasen Antin peltoa pitkin takapihalle.
Siinä sitä oli extremeä kerrakseen xD
Aattelin käydä tässä iltamassa pikasella lenkillä, mutta kilometrin jälkeen aattelinkin vähän oikaista maantielle metsäautotietä pitkin. Jouduin pellolle, joka oli juuri kynnetty. No, pellonpientareita pitkin pääsin lähemmäs tietä, mutta eessä olikin semmonen oja, että päätinkin mennä pientareita pitkin toiseen suuntaan. Tulisin minä johonkin toiselle tielle. Pelto loppui ja alkoi melkonen rytteikkö pienen ojan jälkeen. Takasinhan en enää lähe, päätin ja niin raivasin tietä eteenpäin.
Ojia oli enemmän, ku kapakoita hesassa ja yhen ojan yli, kun hyppäsin naamaani tarttui hämähäkin seitti. Juoksin ja huusin, ku alienin jahtaamana pitkin kuivuneita rytteikköjä ja puskia riipien kynsillä seittiä naamastani, kunnes tulin hakkuualueelle. Selvittelin vinkuvaa hengitystäni kunnes sain jumalattoman aivastus-sekä yskänkohtauksen. Kusikin tuli siinä rytäkässä housuun. Optimistisena ihmisenä huokasin, hyvä ettei paska. Ei sattunna paperia mukkaa eikä puhtaita housuja. Tällä tuulella kusiset housut kuivuisivat äkkiä.
Oli pakko saaha hengitys tasaiseksi, koska en tollo ollut tajunnut pikkulenkille ottaa piippua taskuun.
Istuskelin kannon nokassa vinkumassa kymmenisen minuuttia ja pälyilin ympärilleni. Silmiin osui mahtavia kantoja ja oisin ottanut mukaan mutten jaksanut kantaa. No sitten löysin semmosen, jota jaksoin nostaa. Viiskymmentä metriä eteenpäin hyvää tasasta maastoa ja sitten jumalaton veto-oja. Aikani mittailin ja etin kapeaa ylityskohtaa. Heitin kannon ojan yli ja sain kuin sainkin sen toiselle puolelle.
Ite otin vauhtia ja ponkasin, vaan maaperä olikin sateen ja roudan pehmentämää liejua, eikä jalkovälini venynyt tarpeeksi pitkälle, niin vajosin nilkkoja myöten savikuravelliin. Toinen lenkkari jäi vielä kiinni ja jouduin kepillä kaivamaan sen sieltä. Manaten kaikki kirosanat ilmoille tyhjensin kengän liejusta ja työnsin inhoten jalkaani.
Kannon kanssa jatkoin vaivalloista matkaa hampaat irvessä, nyt kynnöspeltoa pitkin. Kuravelliset lenkkarit keräsivät mukavasti multaa ympärille ja askel kävi painavammaksi. Mutta periksi ei anneta. Viimein näkyi jo tie ja taloja ja paikansin, missä olin. Pieni toivonkipinä syttyi rintaani, mutta samalla jysähti pelko ja häpeä. Miten pääsisin kottii asti kenenkää näkemättä.
Ajatukset lopahtivat, kun eessä oli vieläkin isompi veto-oja. Nyt piti ottaa kaikki erämiestaitonsa esille, että pääsisi kunnialla yli ilman uintia. Mittailin taas pitkin ojan reunoja, toisella puolella maa ainakin näytti kuivalta ja siinä olisi jopa mahollisuus pysyä. Otin vauhtia ja viskasin kannon. Kehuin ihteäni ääneen, mutta liian aikasi, sillä se alkoi pyörimään törmää alaspäin ja molskahti keskelle ojaa. Sain vieläpä kaikki kuraveet naamalleni, kun en tajunnut jännitykseltäni perääntyä.
Enimpiä rapoja laseistani pyyhkien päätin ottaa kunnon vauhit ja hypätä tuntemattomaan.
Pääsinhän minä toiselle puolelle. Housujen saumasta kuului KRÄTS ja selästä NAKS .Vieläpä samalla hetkellä kuiva hepponen maa alkoi murentua jalkojen alta ja hädissäni tarrasin käsillä puiden juurakkoon, joka olikin hepposta sammalta ynnämuuta hättöä. Päästin suosiolla irti, sillä tapahtumien kulkua ei enää voinut estää. Kourat täynnä aluskasvillisuutta molskahin kuravesiojaan perse eeltä. Kusi housuissa ei enää tuntunut missään. Ilmoille päästin semmosen manausloitsun, että säikähin itekki.
Optimistisena ajattelin, että olimmehan kannon kanssa sentään vielä yhtä. Änkesin ylös sen kanssa, väänsin enimmät veet vaatteistani ja kapusin tielle. Selkä oli näköjään naksahtanut takaisin, mutta housujen sivusauma repsotti ikävästi. Pälyilin ympärilleni pelokkaasti hirnahdellen, ku mikäki mielisairaalasta karannut hevonen. Olin juna-asemalla ja puikkelehtien puupinojen takaa pääsin metän suojia pitkin omalle takapihan hiekkatielle.
Ihmeekseni huomasin, etten ees ollut käyttänyt tietä vaan tullut sen pätkän Niskasen Antin peltoa pitkin takapihalle.
Siinä sitä oli extremeä kerrakseen xD
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Koulu,Kädentaitomessu ja Koti!
Tuli käytyä "ihmisten" ilmoilla pitkästä aikaa, eli Jyväskylän Paviljongissa Kädentaitajien sekä Antiikin messuilla ja näytteilleasettajia oli ihan liian paljon. Meikän pää sekos jokaisen askartelupuodin kohalla. Puhumattakaan niistä vanhoista kattiloista antiikin puolella. Onneks oli tyttö mukana pidättelemässä ja laittamassa ruotuun. "No niin äiti, riittää jo, eiköhän sulla niitä vanhoja kattiloita oo jo ihan tarpeeks" :)
Koulussa kokeiltiin pitsihuovutusta. Ensin leivotaan patukoita, sitten tökitään neulalla liitoskohdat ja sitten vesi-saippuahuovutusta. Lopputulos oli epämääräinen viritelmä.
Isoäidin neliöitä virkattiin sitten pari päivää. Mulle se oli aika uudestisyntyminen, koska viime virkkauskerrasta oli aikaa noin 30 vuotta. Kummasti vaan muistui mieleen. Vähänkuin pyörälläajo :) Sitä ei voi unohtaa :D
Koulussa kokeiltiin pitsihuovutusta. Ensin leivotaan patukoita, sitten tökitään neulalla liitoskohdat ja sitten vesi-saippuahuovutusta. Lopputulos oli epämääräinen viritelmä.
Vapaalankahuovutuksella tein sydämen.
Siimaan pujotettuja helmiä.
Jojo
Löysin vanhan kirjeen edesmenneen äitini tavaroista. Hienoa vanhaa tekstiä.
Vielä yksi piikkilankaväännös "Sininen Uni"
Mukavaa viikonloppua.•´¯`•.¸¸.•.*✿✿
Mukavaa viikonloppua.•´¯`•.¸¸.•.*✿✿
lauantai 2. huhtikuuta 2011
Rakkautta ja piikkilankaa!
Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Viime viikko olikin yhtä askartelua. Koulussa alotettiin ompelujakso ja kotona piikkilankavääntelyä ja puutöitä. Tilkkutyönä tein tv-tuoliin istuinsuojan. Aluksi vaikutti helpolta, mutta tikkaukseen asti tullessa hiki nousi pintaan. Tosin ennen sitäkin oli tuskailua ensikertalaiselta palojen sovittelussa ja ompelussa. Mutta työ tuli neljässä päivässä valmiiksi ja viimeisenä päivänä tein vielä extratyön...kaukosäätimille oman taskun. Siitä ei ole kuvaa.
Keväisiä päiviä itsekullekkin.´¯`•.¸¸.•✿*
Tv-istuinsuojan suunnitteluvaihe
Valmis tekele.Välissä vanua. Ei ole tuoliin vielä ehtinyt, kun ei henno laittaa likaantumaan :)
Piikkilankasydämiä on tullut väännettyä sormet verillä.
Pari pyöreää piikkilankakranssia
Risukranssi
Love <3
Oliiviöljypulloon tehty enkeli
Kotikylttejä
Keväisiä päiviä itsekullekkin.´¯`•.¸¸.•✿*
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Kiviperheeni!
Selailin tuossa valokuvia ja huomasin etten olekkaan laittanut tänne vielä kuvia kiviperheestäni.
Tässä parilta viime vuodelta otoksia.
Ensimmäisenä on omakuva vuodelta 08, kun alottelin koko maalausjuttua...masentunut ja apaattinen raasureppana, yksin jätetty nurkkapieleen :D
Sitten on seuraavalta parilta vuodelta. Tässä on vain pikkuosa, eli kiviä on on ja ON mahoton määrä!
Tässä kivet talviunille menossa. Osa ois halunnu jäähä ulos, mutta toivottelin vaan hyviä unia. Kevään ensimmäisenä päivänä äiti tulee sitten herättämään :D
Mukavaa sunnuntaita•.¸¸.•´¯`•.✿
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Ihastuttava, vihastuttava kevät!!!
Tässä jo jonkin aikaa on ollut tyypilliset kevätallergiaoireet ja väsymys on huipussaan. Se vaan aika menee vauhilla eteenpäin, eikä tajua pysähtyä miettimään, että kuinka sitä on tullut syötyä, lisännyt vitamiinia, alottanut allergialääkkeitten käytön ynnämuuta. Multitabsit ja raudan otin kyllä nyt kehiin. Ja lisäsin kortisoonisuihkeiden annostusta ja antihistamiinia. Siltä kyllä tuntuukin, pää on toisessa ulottuvuudessa ja v ä s y t t ä ä!!! Aamuisin tuntuu ettei jaksa nousta ylös, vaikka oisi nukkunut 7-9 tuntia kertaakaan heräämättä. Tämä on tätä ihanaa kevättä! Siltikään en ikinä ottaisi tilalle talvipakkasia enää. Ootan huhtikuuta ja sitä, kun lumet alkavat sulaa ja purot solista. Ja auringon lämmittäviä säteitä aamuisin, että voi mennä rappusille juomaan aamukahvia. Kaikista oireista huolimatta ihanaa aikaa.
Työharjoittelukausi meni ja jo senjälkeinen kouluviikkokin. Pari poppanaliinaa ja vessaan maton sain tehtyä. Matto on vaan vielä hapsujen solmimista sekä kanttinauhailua vailla.
Työharjoittelukausi meni ja jo senjälkeinen kouluviikkokin. Pari poppanaliinaa ja vessaan maton sain tehtyä. Matto on vaan vielä hapsujen solmimista sekä kanttinauhailua vailla.
Pajuliinaa oli nopea kutoa. Muutenkin nuo risujutut on niin ihania.
Siniseen hurahtaneena tein sitten elämäni ensimmäisen poppanaliinan. Ja ihan tyytyväinen ite oon.
Matosta toistaiseksi vain tämmöinen lähikuva. Raesidos ja verkkokuvio. Tuosta ei kyllä erotu.Olipa vaikea työ tämmöselle alkajalle, mutta hyvin opettavainen.
Tämä oli taas pikapostaus. Uni kutsuu :)
Mukavaa viikonloppua ja haistelkaa kevättä. Sunnuntaina ainakin säätiedotuksen mukaan on oikein keväinen sää.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Jaska gå på verstas.....
...tahtoo sannoa, että avasin verstaskauden eilen...eli liiterissä tein risukransseja, kanaverkkotöitä ja spraymaalailua.Työharjottelusta tullessani jäin suoraan pihalle. Ensin kahlailin ihanassa kevätsäässä pitkin hankia risuja keräilemässä, oi se oli ihanaa, kun aurinko lämmitti ja lintuset visersivät. Liiterissä vierähti helposti kolme tuntia puuhaillen. Ihankuin pitkästä unesta oisi herännyt, energiaa riitti vielä pitkälle iltaan.
Jokohan se talven selkä oisi taittunut??
Tänään on sama tahti jatkunut, vaikka olenkin potenut melkoista päänsärkyä...Metallilanka on kerrassaan koukuttavaa, siitä on tullut väänneltyä sitä sun tätä.
Viime viikko hurahtikin liian nopeaan, eikä tytön kanssa ehitty tehä kaikkea, mitä suunniteltiin, mutta pääasia, että entinen meno jatkui ja hauskaa riitti. Pojantytön kanssa laskettiin mäkeä ja muuta kivaa eli ihanaa laatuaikaa ja herkkuhetkiä <3 Naurun puolesta tuli ainakin kymmenen lisävuotta, on se semmonen höpöläinen.
Mieskin sai aikaan kaikenlaista mm uudet kiuaskivet, pannuhuoneen siivouksen ja kellarin komeroakin näköjään raivannut :)
Synttäreitä muuten vietettiin kahet, pojan ja pojantytön. Molemmat syntyneet Kalevalanpäivänä, toinen 25 ja toinen 4! Pikkuprinsessa olikin onnensa kukkuloilla lahjoja availlessaan.
Tässäpä olikin ne tärkeimmät. Jospa tuota inspiraatiota päivittämiseen löytys enemmän viikonlopulta.
Ellei mene samaan tahtiin, kuin edellinen. Meillä oli oikea valkotornaado, se siivosi keittiön kaikki komerot ja kaapit, pesi ikkunat, vaihtoi verhot, siivosi vessat, yläkerran, vaihtoi petivaatteet, pesi saunan ja suihkun, teki ruuan ja lämmitti saunan. Keittipä vielä konjakkikahvit illan päälle. Sunnuntaina solmi parit poppanaliinat, pesi monta koneellista pyykkiä, pesi toistamiseen lattiat ja katsoi kaksi elokuvaa. Kuka lie siivoushullu :)
Ainiin.......
Jokohan se talven selkä oisi taittunut??
Tänään on sama tahti jatkunut, vaikka olenkin potenut melkoista päänsärkyä...Metallilanka on kerrassaan koukuttavaa, siitä on tullut väänneltyä sitä sun tätä.
Viime viikko hurahtikin liian nopeaan, eikä tytön kanssa ehitty tehä kaikkea, mitä suunniteltiin, mutta pääasia, että entinen meno jatkui ja hauskaa riitti. Pojantytön kanssa laskettiin mäkeä ja muuta kivaa eli ihanaa laatuaikaa ja herkkuhetkiä <3 Naurun puolesta tuli ainakin kymmenen lisävuotta, on se semmonen höpöläinen.
Mieskin sai aikaan kaikenlaista mm uudet kiuaskivet, pannuhuoneen siivouksen ja kellarin komeroakin näköjään raivannut :)
Synttäreitä muuten vietettiin kahet, pojan ja pojantytön. Molemmat syntyneet Kalevalanpäivänä, toinen 25 ja toinen 4! Pikkuprinsessa olikin onnensa kukkuloilla lahjoja availlessaan.
Tässäpä olikin ne tärkeimmät. Jospa tuota inspiraatiota päivittämiseen löytys enemmän viikonlopulta.
Ellei mene samaan tahtiin, kuin edellinen. Meillä oli oikea valkotornaado, se siivosi keittiön kaikki komerot ja kaapit, pesi ikkunat, vaihtoi verhot, siivosi vessat, yläkerran, vaihtoi petivaatteet, pesi saunan ja suihkun, teki ruuan ja lämmitti saunan. Keittipä vielä konjakkikahvit illan päälle. Sunnuntaina solmi parit poppanaliinat, pesi monta koneellista pyykkiä, pesi toistamiseen lattiat ja katsoi kaksi elokuvaa. Kuka lie siivoushullu :)
Ainiin.......
♥•.¸¸.•´¯`•.✿Ihanaa Naistenpäivää kaikille naisille ✿•.¸¸.•´¯`•.♥
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Pingviinipesue!
Tässä uusia perheenjäseniä.
Kanaverkkoa ja wc-paperi-vesisekoitusta.
Kanaverkkoa ja wc-paperi-vesisekoitusta.
Pingviiniemo, poikanen ja kaksi adoptoitua munaa. Huivit käsipaperista. Laitan niihin valot vielä sisälle.
perjantai 18. helmikuuta 2011
Kudontaa!
Opistolla viikoilla 3. ja 5. oli kudontaa. Vauhti oli hurja, koska oppilaita oli liian monta ja opettajia vain yksi. Kudoimme kahdessa kohteessa ja opettajaparka joutui hyppäämään kahen rakennuksen väliä. Onneksi meidän porukassa oli oppilas, joka oli ennenkin kutonut ja pystyi auttamaan jotenkin. Mutta loppupeleissä kudontaa olisi saanut olla enemmän, koska itelleni ainakin kävi ohrasesti. Sain viimeisenä kangaspuuni kasaan ja siitä johtuen kutominenkin viivästyi. Kaikenlisäksi ensityökseni piti ottaa mahollisimman hidas tekele, jota ei noinvain suitsait kudota vaan aineet koostui tapani mukaan kierrätyksestä. Rullakkomuovia, jouluvaloja, pajua, koivua, viinipöntön sisusfoliota ja kaikki piti suurinpiirtein yksitellen ujuttaa loimien väliin. Loppuloimesta piti vielä alkaa tekemään tieteellistä testiä. Vanhat, natisevat ja raihnaiset puut olivat muutenkin vähän kuin kutojansa, joten se testi jäi aika lyhyeksi, mutta katsotaan, mitä siitä kehkeytyy.
Luomapuissa musta loimilanka
Oikein loimittuna syntyy se tärkeä tiuhta
Pirtaan pujotus
Ylä ja alaniisivarret sekä polkuset
Kierrätysraanu risuista, rullakkomuovista, silikoonijouluvaloista ja moppilangasta.
Kudontareksvisiittaa
Kutojalle tullut äkänen lähtö.
Raanu irti puista, mutta ei vielä lähellekkään valmis.
Arja ja Antero Vipunen
Hyvälle kudonnan opettajalle piti antaa läksiäislahja.
Nyt onkin kolmen viikon väli, kun kaksi viikkoa työharjoittelua ja viikko talvilomaa. Jospa tässä ehtisi tekemään yhteenvedon tähänastisista töistä ja tännekkin laittamaan tuota paperimassailua sekä silkinmaalausta, joita tuon kudonnan jälkeen on ollut.
Tästä huomaa, kuinka jotkut päivät menee överiksi ja lapsenmieli on huipussaan.
Jouni Hynynen ja Marin ja Auran rakentama Pahvikitara
Marco Hietala: "Lopettasit tuon räpeltämisen ja soittasit kunnon heviä, että minäkin pääsisin laulamaan?"
Lauri Porra: "Tuosta ee tuu mittää, missä mun basso?"
Minä en aio kasvaa aikuiseksi ikinä, ja onneksi tuo meidän porukka on ihanan leikkimielinen. Kaikenlaisille tempauksille ja korkealiitoisille keskusteluille sekä ideoille onkin saanut nauraa veet silmissä. Tietäähän sen, kun yheksänpäinen akkalauma joutuu samaan tilaan :D Onneksi meillä on opettaja laittamassa ruotuun.
Vielä kiitos Marille lukijalistalle liittymisestä sekä Sinikalle myös!
Tästä huomaa, kuinka jotkut päivät menee överiksi ja lapsenmieli on huipussaan.
Jouni Hynynen ja Marin ja Auran rakentama Pahvikitara
Marco Hietala: "Lopettasit tuon räpeltämisen ja soittasit kunnon heviä, että minäkin pääsisin laulamaan?"
Lauri Porra: "Tuosta ee tuu mittää, missä mun basso?"
Minä en aio kasvaa aikuiseksi ikinä, ja onneksi tuo meidän porukka on ihanan leikkimielinen. Kaikenlaisille tempauksille ja korkealiitoisille keskusteluille sekä ideoille onkin saanut nauraa veet silmissä. Tietäähän sen, kun yheksänpäinen akkalauma joutuu samaan tilaan :D Onneksi meillä on opettaja laittamassa ruotuun.
Vielä kiitos Marille lukijalistalle liittymisestä sekä Sinikalle myös!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

















































